Pitkän matkan alussa - At the beginning of a long and slow journey

Taas sitä ollaan uuden edessä. Olen koukussa tekemiseen, matkalla olemiseen ja uuden oppimiseen. Tässä blogissani voit seurata matkaani alasista röijyyn, monivuotisen unelmani vähittäistä toteutumista, Vanhan Korpilahden naisen puvun ompeluani. Tervetuloa!

Tämä projektini on alkanut noin kaksi vuotta sitten, jolloin ensinnäkin tutkailin kansallispuku-kirjoja ja mietin, minkä puvun haluaisin itselleni. Opin, että nykyään puvun ei tarvitse olla omalta synnyin- tai asuinseudulta. Halusin kuitenkin, että puvulla ja minulla olisi jonkinlainen side keskenämme. Aloitin siis tutkimalla synnyinseutuni pukua, mutta Keski-Suomen puku oli minun mieleeni liian sininen, Nykyisen asuinpaikkani, Perä-Pohjolan puvussa sen sijaan oli liikaa oranssia. Isäni kotiseudun, Hämeen, Luhangan ja Sysmän pukujen värimaailma alkoi jo miellyttää minun silmääni. Lopulta löysin kuitenkin Vanhan Korpilahden puvun - sieltähän minä juuri olen lähtöisin! Sen värit ovat täydelliset lempivärini!

Melko pian selvisi, että tätä pukua ei ainakaan valmiina löydy mistään. Se olisi siis itse tehtävä, huh. No eiköhän kaikki ole opittavissa, ihmisethän niitä kansallispukujakin tekee. Vaatteita olen ommellut, tosin lähinnä koneella, mutta kansallispukuja en ole päässyt vielä hypistelemään, nähnyt vain katseluetäisyydeltä. Käsin ompelun hitaus kiehtoo minua, mihin tässä valmiissa maailmassa kiire olisikaan?

Seuraava askel oli tilata puvun kaavat ja piirrokset Taito-Aivialta. Piirroksia tutkailemalla selvisi, että tämän puvun minä todellakin haluan itselleni, jos koskaan kansallispukua hankkisin. Paidasta ja esiliinasta ehkä selviän omin voimin, mutta villaisen liivin ja röijyn tekoon tarvinnen opastusta - toivottavasti siinä vaiheessa kansalaisopistossa olisi edes joku käsityökurssi, jossa neuvoja voisin saada. Lopuksi huomasin, että hamekangas tulee olemaan todellinen haaste, se pitää kutoa enkä ole koskaan edes mattoa kutonut. Puikoilla olen neulonut, mutta siitähän ei tässä ole apua. Toivonkin löytäväni kankaankutojan, jolle voisin tilaukseni tehdä.

Seuraavana vuonna projektini eteni taas hiukan, kun tilasin ompelulankoja. Kankaita en vielä saanut, kun en uskaltanut tilata nettikaupasta enkä päässyt käymään Etelä-Suomen kansallispukuihin erikoistuneissa liikkeissä. No, hiljaa hyvää tulee on tämän projektini motto.

Tänä vuonna olen päässyt paidan kankaisiin asti. Bragen pukutoimistosta sain tilattua kokopellavaa ylisiin ja puolipellavaa alasiin. Tomitus oli todella nopeaa!

Tässä vaiheessa voin kertoa, että ennen varsinaista työtä eli kansallispuvun ompelua minun on pitänyt opetella uusi kieli. Ohjeissa vilisee sellaisia sanoja, joista en ollut ennen kuullutkaan. Sanasto on siis tarpeen. Jatkossa saanen vielä vierailla useinkin erilaisilla käsityöohjesivustoilla, kun erilaiset pistot ja ompelutekniikat ovat varmasti päässeet unohtumaan sitten kouluaikojen. Toivon saavani myös vertaistukea ja neuvoja fb:n Kansallispuku-sivulta, jonka sattumalta löysin ja jonne liityin. Olen sen kautta oppinut, että nykyään kansallispuvun käytössä ei olla niin tiukkapipoisia kuin ennen ehkä on oltu. Voi pukeutua esim. vain osaan kansallispuvustaan ja joitakin osia voi käyttää yksinään tai jonkin muun vaatteen kanssa. Hurraa!

Ennen kuin pääsen leikkaamaan kangasta saatikka ompelemaan (lue: uskallan), kankaat ja langat pitää kutistaa. En malttanut lukea ohjetta eteenpäin, kun jo ryntäsin googlettamaan aihetta "pellavakankaan kutistaminen". Netin käytössähän pitää pitää järki kädessä ja arvioida kriittisesti kaikkea sieltä lukemaansa. Pakko tunnustaa, että tätä kautta en tullut yhtään viisaammaksi, kun yksi neuvoi yhtä ja toinen toista. Pitääkö kangas kutistaa käsin vedessä vai voiko sen tehdä pesukoneessa? Jostain syystä palasin paperisten ohjeitteni pariin, ja siellähän se ihan selvästi kerrottiin. Laitoin siis kankaat pesukoneeseen, poistin ohjelmasta linkouksen ja menin virkkaamaan afrikankukkia. Paidan ompelussa tarvittavat lankarullat kastelin käsin ja äsken ripustin kaikki kuivumaan. Odotellessa kirjoitan tätä blogia ja ehkä jatkan vielä niiden afrikankukkien parissa. Pyysin siskoani ostamaan kaupungista kaavapaperia, joten ehkä viikonloppuna tai ensi viikolla leikkaan kaavat...

Olisi hauska tietää, onko jollakin Vanhan Korpilahden naisen pukua ja missä tilanteissa olet sitä käyttänyt?

Hyvää kesäkuun loppua!

P.S.

Hi and welcome to my blog in which I write about my slow journey towards a Finnish national costume, Vanhan Korpilahden naisen puku. I was born in Säynätsalo, which was once part of Vanha Korpilahti (Old Korpilahti consisted of Korpilahti, Muurame and Säynätsalo, three small municipalities in Central/Southern Finland, near Jyväskylä).

My journey started about two years ago. At first I had to decide (after I had realized I want to have an national costume) which Finnish national costume to get. I´ve lived now for twenty years in North-Western Lapland but I finally made up my mind after considering Peräpohjolan puku and Keski-Suomen puku (and another one from Keski-Suomi) among others (one to mention: Sysmä, where my father came from). The older I get, the more important my roots become, although I found the colours of Vanhan Korpilahden puku the most beautiful. Soon I also found out that it´s not possible to buy Vanhan Korpilahden puku as ready made or even parts of it. So, I have to sew it myself!

Well, the next step was to buy the patterns and the pictures from Taito Aivia, Jyväskylä. The next year I bought some sewing yarn. And finally this year I bought linen fabric from Brage for the shirt. The upper part of the long shirt is called yliset and the lower part is called alaset.

When I got the linen fabric, I washed it because it would shrink. Then I ironed it and rolled it to wait for my next step...